Talousvyöhyke, jota kutsutaan myös talousvyöhykkeeksi merioikeudellisessa kontekstissa, on valtion määrittelemä alue merellä, joka ulottuu rannikosta tiettyyn etäisyyteen. Talousvyöhyke on osa valtion suvereniteettia ja oikeusjärjestystä, ja siellä valtioilla on erityisoikeuksia ja -velvollisuuksia.

Yleensä talousvyöhykkeen raja ulottuu 200 meripeninkulman (noin 370 kilometriä) päähän rannikosta, mitattuna valtion matalan veden viivasta tai peruslinjasta. Tällainen vyöhyke perustuu Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimukseen (UNCLOS), joka on kansainvälinen sopimus, joka määrittelee merioikeudelliset periaatteet.

Talousvyöhykkeellä valtiolla on erilaisia oikeuksia ja valtuuksia. Näihin kuuluvat:

  1. Kalastus- ja luonnonvarat: Valtio voi harjoittaa yksinomaista kalastusoikeutta talousvyöhykkeellään ja hallita alueen merellisiä luonnonvaroja, kuten kalakantoja, öljyä, kaasua ja mineraaleja.
  2. Taloudellinen hyödyntäminen: Valtiolla on oikeus harjoittaa taloudellista toimintaa talousvyöhykkeellään, kuten merenpohjan kaivostoimintaa, öljy- ja kaasunporauslupia sekä merituulivoiman kehittämistä.
  3. Tieteellinen tutkimus: Valtiolla on oikeus suorittaa tieteellistä tutkimusta talousvyöhykkeellään, mukaan lukien meriympäristön, meren elävien ja ei-elävien luonnonvarojen sekä ilmastonmuutoksen vaikutusten tutkimus.

On kuitenkin tärkeää huomata, että talousvyöhyke ei ole täysi suvereniteettivyöhyke, kuten valtion aluevesi. Talousvyöhykkeellä muiden valtioiden lailliset käyttöoikeudet, kuten viattoman läpikulun oikeus ja vesialueiden kauttakulku, säilyvät.

Jokaisen valtion talousvyöhyke on määritelty omien lainsäädäntöjensä ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti. On tärkeää tarkistaa kyseisen valtion lainsäädäntö ja merioikeudelliset säädökset, jotta ymmärtää kyseisen talousvyöhykkeen oikeudelliset puitteet ja toimintarajoitukset.