Merikalastusalueet ovat kalastusalueita, jotka kattavat meren tai valtameren alueet. Ne voivat sisältää rannikkoalueet, talousvyöhykkeet ja kansainväliset vesialueet. Merikalastusalueilla kalastustoimintaa säännellään usein kansallisella tai kansainvälisellä tasolla, ja niillä voi olla erityisiä sääntöjä ja määräyksiä kalastukseen liittyen.
Tässä on joitakin merikalastusalueiden ominaispiirteitä:
- Rannikkoalueet: Merikalastusalueisiin kuuluvat rannikkoalueet, jotka ovat meren ja maan rajapinnassa. Rannikkoalueilla kalastus voi keskittyä lähellä rannikkoa esiintyviin kalalajeihin, kuten turskaan, silliin, loheen tai simpukoihin. Nämä alueet voivat olla osa kansallisia vesialueita tai talousvyöhykkeitä.
- Talousvyöhykkeet: Talousvyöhykkeet ovat valtioiden määrittelemiä alueita, jotka ulottuvat rannikolta tiettyyn etäisyyteen merelle. Yleisimmin talousvyöhykkeen leveys on 200 meripeninkulmaa (noin 370 kilometriä) rannikolta. Talousvyöhykkeillä valtiot harjoittavat omaa kalastus- ja luonnonvarojen hallintaa, ja niillä voi olla omat säännöt ja määräykset kalastustoiminnasta.
- Kansainväliset vesialueet: Kansainväliset vesialueet ovat alueita, jotka eivät kuulu minkään yksittäisen valtion hallintaan. Nämä alueet voivat sijaita avomerellä tai ulottua useiden maiden välisille merialueille. Kansainvälisillä vesillä kalastukseen liittyviä sääntöjä ja määräyksiä säätelevät kansainväliset sopimukset ja järjestöt, kuten Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus (UNCLOS).
- Kantojen hallinta ja valvonta: Merikalastusalueilla on yleensä järjestelmiä kalakantojen hallintaan ja valvontaan. Tämä voi sisältää saaliskiintiöiden asettamisen, alamittojen määrittämisen, kalastuskausien rajoittamisen ja pyyntivälineiden säätelyn. Näillä toimenpiteillä pyritään ylläpitämään kalakantojen kestävyyttä ja välttämään ylikalastusta.
- Meriympäristön suojelu: Merikalastusalueilla kiinnitetään myös huomiota meriympäristön suojeluun. Tämä voi sisältää suojelualueiden perustamista, kuten meripuistoja tai suojelualueita, jotka rajoittavat tai kieltävät kalastustoiminnan tietyillä herkillä alueilla. Tällaisilla suojelualueilla pyritään säilyttämään meriekosysteemien monimuotoisuus, suojella uhanalaisia lajeja ja säilyttää luonnonvarojen kestävä käyttö pitkällä aikavälillä.
- Kalastusmatkailu: Merikalastusalueet voivat houkutella kalastusmatkailijoita, jotka haluavat kokea merikalastuksen jännityksen ja nauttia meren antimista. Kalastusmatkailu voi tarjota taloudellista hyötyä alueelle ja samalla edistää paikallista kulttuuria ja perinteitä. Matkailijat voivat osallistua kalastusretkille, vuokrata kalastusveneitä tai hyödyntää paikallisten kalastusoppaiden palveluita.
- Kalastusalan yhteistyö ja hallinnointi: Merikalastusalueilla toteutetaan usein yhteistyötä eri sidosryhmien välillä, kuten kalastajien, kalastusyritysten, tutkijoiden ja hallitusten välillä. Tavoitteena on kehittää kestävää kalastusalaa, edistää kalakantojen hoitoa ja jakaa tietoa kalastustoiminnan parhaista käytännöistä. Tällainen yhteistyö voi tapahtua paikallisella, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.
- Merikalastusalueiden tarkoituksena on varmistaa, että merien kalakannat hyödynnetään kestävällä tavalla ja säilytetään terveinä tuleville sukupolville. Näillä alueilla toteutetaan kalastustoiminnan hallintaa, valvontaa ja suojelua meriympäristön säilyttämiseksi. Samalla merikalastusalueet tarjoavat mahdollisuuksia kalastajille, kalastusmatkailulle ja paikallisille yhteisöille hyödyntää meren tarjoamia luonnonvaroja.